Happy ending

Kevät on mennyt aika vauhdilla. Ja nyt alkaa vähän tapahtuakin.

Minä aloitan huomenna uudessa työpaikassa, ja kävi vielä aika onni kun löytyi vielä varsin kovan luokan paikka. Vaikka johan alkoi olla jo vähän aikakin löytää töitä.

Puhi sai asunnon ja muuttaa pois täältä, ja minä jään ainakin kesän loppuun asti tänne ihmettelmään elämän menoa.

--

Olin erään tytön luona käymässä tuossa muutama päivä sitten, tai no, muutama yö sitten. Hän hieroi selkääni, ja en olisi voinut kuvitella että selkähieronta voi olla niin... suorastaan orgastinen kokemus. Mutta kyllä se sitten on ilmeisesti mahdollista. ;P

Kutsuttakoon häntä sitten tästä eteenpäin... Helinäksi. Koska Disneyn sivut tietävät kertoa Helinästä seuraavaa:

"Pippurinen, peloton ja hauskanpitoa rakastava. Todellinen ystävä, kunhan minut oppii tuntemaan. Vaikka Helinä on hieman syrjäänvetäytyvä, hän hurmaa jokaisen säihkyvällä hymyllään ja lempeydellään. Hän voi olla joskus vähän äkkipikainen, mutta on hurjan uskollinen ja tekee mitä tahansa rakkaittensa puolesta.  Helinä parempaa ystävää et helposti löydä!"

 --

Nyt lähden katselemaan mitä vaatekaapista löytyisi päälle ensimmäiseen työpäivään. :)

Syy on seuraus ja seurauksen ratkaisu. Tai jotain sinne suuntaan. :D

Jopas sattui, en ole näköjään käynyt kuukauteen mitään kirjoittelemassa. No se ehkä johtuu siitä että mitään ihan ihmeellistä ei ole tapahtunut. Mutta ehkä vielä enemmän siitä että tässä kaikkea hässäkkää ollut. Näyttää pahasti siltä, että tämä poika joutunee palata töihin, joka tosin on varsin positiivinen juttu. Välillä kyllä meinasi tuossa usko loppua, kun tuntui että mitään ei löydy, enkä varmasti ole ainoa joka on paininut sen tunteen kanssa näinä aikoina.

Olen tapaillut aivan liian monia tyttöjä, ja miltei kaikki ovat vielä olleet varsin mukavia. Paitsi se eräs vasemmistoidealisti joka totesti minun olevan itseäni täynnä, sillä perusteella että kerroin välillä omiakin juttuja ja en kysellyt siltä jotain. :D

Mutta kuitenkin, nyt olen muutamankin kerran tavannut itseäni hieman nuorempaa opiskelijatyttöstä, ja hänellä on ehkä silein iho... ikinä! Tai sitten sitten olen vain unohtanut miltä tytön iho tuntuu. :D

Ja kaiken lisäksi! Kaiken lisäksi odotan vain sitä että pääsen exästä eroon! Ja hän odottaa että pääsee minusta eroon! Miten en tajunnut tätä aikaisemmin, se päivä kun minulle todettiin että tämä juttu on tässä, olisi minun pitänyt tajuta että se ei ole loppu, vaan uuden elämän alku! Ja näen koko jutun molempien kannalta vain positiivisena asiana, koska ehkäpä se on niin että jos haluamme ystävinä edes jotenkin säilyä, on varsin hyvä että molemmat haluavat täältä pois.

Olen yhä aivan persaukinen, tai ehkä vielä pahemmin kuin aikaisemminkaan, mutta siitä huolimatta... eiköhän kaikki lopulta järjesty parhainpäin. :)

Ohhoijaa, kylläpä yllä olevasta huomaa että olen tänään ollut hyvällä päällä. Ja eilenkin. Jeejee ja hyvää yötä!

Kesän kaipuun ja talven viiman välissä

Me muutimme tänne asumaan viime kesän lopussa. Poltin savuketta talon edessä hetki sitten, ja tajusin että siinä ei ole enää lunta. Kesä on taas tuloillaan, ja se merkitsee että kohta en ole enää täällä. En tiedä missä olen, mutta toivottavasti jossakin, jossa voin hymyillä ja todeta kaiken järjestyvän. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen asiani sössinyt. Aikaisemmin olen uinut kaiken paskan läpi, ja jotenkin kummasti tullut toiselta puolelta puhtaana ylös. Tällä kertaa en edes toivo niin käyvän, kyllä siitä saa nyt jäljetkin jäädä, koska tämä oli viimeinen kerta. Jos jotain haluan itselleni luvata, niin se on tuo asia. Koska jos joskus vielä tapaan Puhin kaltaisen tytön, niin se ei saa minuun kaatua. Tai minun toimintaani.

Kuten eräs kirjailija sen niin runollisesti on muotoillut:

"Olen elänyt elämääni kesän kaipuun ja talven viiman välissä. Kun olin tehnyt kaiken sen, mikä minun oli tehtävä, oli kesä mennyt ja jäljellä oli vain talven viima. Eikä se ollut elämää jota olin itselleni kuvitellut."

- Leif G.W. Persson
"Kesän kaipuusta hyiseen viimaan"

Voi olla että muistin tuon vähän väärin, mutta lupaan huomenna etsiä kirjan hyllystä ja tarkistaa miten se meni. :)

--

Asiasta kukkaruukkuun. Olin viime perjantaina työhaastattelussa, ja haastattelijan piti ottaa tänään yhteyttä. No eipä ottanut, joka nyt ei tavallaan yllättänyt enää ollenkaan. Yritin itse ottaa häneen yhteyttä. Heikolla menestyksellä, joka ei sekään yllättänyt lainkaan.

No näillä mennään. Ja ehkäpä tämä viikko tuo jotain parempaa näköpiiriin, mistäs sitä tietää? ;D

--

Ja nyt vielä extra! Kolme vuotta sitten tähän aikaan, bongasin kevään ensimmäiset joutsenet. Itsellä on bongailutkin taas jääneet vähemmälle. ;)

Budjettiruokaa ja turhia toiveita

Jopas oli pääsiäinen, vauhtia ja vaaratilanteita. No ei nyt sentään, mutta menoa kyllä oli. Lauantaina kävin toisilla treffeillä, kyllä juuri sen edellisen kanssa. Kävimme syömässä, ja päädyimme sitten lopulta pelaamaan Trivial Pursuitia. Ilta oli todella mukava, ja alan olemaan sitä mieltä että kyseisessä tytössä todella on potentiaalia. Näemmekin itseasiassa tällä viikolla uudestaan.

--




Kela muisti pienellä rahatoimituksella, jolla en saanut edes maksettua kokonaan omaa osuuttani vuokrasta. Jep jep. Rahaa jäi vielä ylikin 7 euroa. Lupaan etten käytä kaikkea kerralla...

No, kyllä se aurinko joskus tänne risukasaankin paistaa! Tänään tuli hyviä uutisia, minut kutsuttiin perjantaiksi työhaastatteluun. Puhelun perusteella voisi jopa kuvitella, että on varsin hyvät saumat vielä se paikka saadakin. Ja jos haastattelu menee hyvin, on siitä hyvä jatkaa Helsinki Beer Festivalille, jonne menen kantapubin kutsuttuna edustajana. Hahah! On hyvä olla alalla paljon kavereita, niin voi pyytää kutsuja tuollaisiin. ;)

--

Nyt jauhelihaostoksille. Koska lupasin etten käytä koko 7 euroa kerralla, teen päivälliseksi Makaronimössöä. Kyseessä on premium-tason herkkuruoka suoraan... persaukisten keittokirjasta.

• Jauhelihaa
• Makaroneja
• Taco-maustetta
• Sipuli

Jauheliha ruskistetaan sipuleiden kanssa ja sekoitetaan keitettyjen makaronien sekaan. Taco-mausteen itse lisään jo jauhelihan sekaan, mutta en usko että sillä on vaikutusta lopputulokseen. Lopuksi kaikki pyöritellään kattilassa sekaisin ja nautittaan ketsupin kanssa. Sekaan sopii hyvin myös porkkana, paprika, valkosipuli tai se mitä kaapista löytyy.

Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen.

Tämä päivä alkoi kyllä niin täydellisesti kuin vain päivä voi. Sillä että huoneiston toinen asukki kiukutteli yleisesti vain siitä kuinka kaikki vituttaa. Erityisesti se että minä en tee asioiden eteen mitään. Tai kuulemma näyttää siltä. Mitä vittua? Onko niillä sitten jokin ero? Se että en sille jaksa selitellä missä jamassa asiat etenee, on se, että ne on ovat minun asioitani, eivätkä enää hänelle kuulu. En minäkään kuule sieltä suunnalta mitään tilanneraportteja. Perkele.

Täältä on pakko päästä vittuun ja nopeasti. Harkitsin jo sitäkin vaihtoehtoa, että vuokraisin varaston, ja veisin kamani sinne siksi aikaa että löydän asunnon. 

Mun päivä alkoi ihan hyvin, ja nyt vituttaa niin vietävästi. No toi lähtee poikakaverin luokse, niin minä taidan lähteä kaljalle. Kaljalle lähteminen on inspiroivaa toimintaa, ja ties mitä pirkkoja siellä on liikkeellä! ;)

Perkele, tämä pitkäperjantai on pitkääkin pitempi. Olo on kuin olisi itse ristillä. Kalliokierros täältä tullaan!

Veljeni, Leijonamieli

Tämä viikko on sitten mennyt veljeä auttaessa miltei kokonaan. Muutimme velipojan kamat kahteen mieheen, mutta äärettömällä tehokkuudella, ja olimmekin jo hyvissä ajoin valmiina. Tänään purimme uudesta asunnosta miltei kaiken pois, ja huomenna olisi tarkoitus kuljettaa vanhat roinat Sorttiin. Sitten pääsenkin "lempihommiini", eli piikkaamaan sisällä. Miksi meninkin lupautumaan tähän koko juttuun mukaan. :D

Näyttää pahasti siltä että äiti saa nyt odotella ikkunoiden pesunsa kanssa, koska ajattelin huomenna palkita itseni hyvin tehdystä työstä sopivalla määrällä olutta ja muita alkoholijuomia.

Puhista sain puristettua pienen tiedonjuväsen, oli ollut jonkun kanssa jo kolmansilla treffeillä. Asia ei nyt sinällään minulle kuulu, mutta kyllä se tavallaan vähän surettaa. Ja niin pitääkin, pitäisin varsin huolestuttavana, jos asia ei minua lainkaan liikuttaisi. Jaoimme kuitenkin tien varsin pitkän matkaa.

Mutta tästä onkin luontevaa edetä sitten omiin treffeihin! Tänään olisi ollut yhdet, mutta jouduin perumaan, koska päivä vain venyi niin pitkäksi että en yksinkertaisesti kerennyt. Mutta! Viime viikolla tapaamani tyttö ehdotti pääsiäistreffejä, ja päädyimmekin siihen että menemme syömään illallista viikonloppuna. On ollut hauska huomata, että kaikki kenen kanssa olen käynyt jossain, ovat ehdottaneet uusia treffejä. Hmmmm. Ehkä se on semi-renttu olemukseni joka vetoaa naisiin. Hahahah. :D

Ja sitten vielä pakollinen ruokajuttu ennen nukkumaan menoa. Kävin tänään pitkästä aikaa Weeruskassa syömässä, ja täytyy taas todeta, että kyseinen paikka ei ole ikinä pettänyt sille annettua luottamusta eikä odotuksia! Suosittelen lämpimästi kaikille, jos Alppilan suunnalla on pörräämässä.

Hyvää yötä ja kiitti kaloista!

Lentävä hollantilainen

Kävin tänään ystäväni kanssa syömässä Santa Fe:ssä, ja tilasin listalta Cajun Blackened Chicken -annoksen (15,50€). Syy miksi päädyin siihen, oli se että edellisellä kerralla olin ihmetellyt että miksi se maistuu aivan hasikselta, ja ajattelin tietysti että teen hieman vertailua. Nauroin aivan kippurassa kun tajusin, että kokilla ei ollut mennyt "yrtit" sekaisin, vaan annoksen kuului maistua siltä. Tiedän, kuulostaa uskomattomalta, mutta se onkin itse koettava! Annos sinällään on ihan ok, ja kanakin maistuu hyvältä, kunhan yrittää unohtaa sen ensireaktion. Kyseissä ravintolassa olen tosin huomannut, että jos haluaa varman päälle pelata, on otettava Pedro's Blackened Steak (26,40€).

Ystävää oli mukava nähdä pitkästä aikaa, ja juttelimmekin monta tuntia maailman menosta, norpista ja siitä kuinka olemme aikanaan tavanneet. Olimme molemmat silloin sinkkuja, ja yhteinen ystävämme esittelikin meidät siten, että päädyimme heti samana iltana sänkyyn. Joka nyt ei tietenkään väärin ole. No kuitenkin, meillä jatkui seksisuhde varsin pitkään mutta sitten se jotenkin lopahti. Ai niin, aloin tapailemaan nykyistä entistä, joten oli pakko laittaa tuo katkolle.

Juttelin toisen kaverin kanssa illalla, ja hän huomaamattaan sai mut kyllä niin hyvälle tuulelle. Keskustelimme eräästä henkilöstä yhteisössämme, ja kaveri sitten totesi että kyseisen henkilön osakkeet eivät välttämättä ole kauhean kovassa huudossa. Siihen sitten totesin että ei ne omatkaan välttämättä ole, ja kaveri sitten totesi että "sun osakkeesi eivät ehkä ole yhtä tunnetut, mutta sitäkin arvostetummat". Tuli hyvä mieli heti. :)

Työkkäri muisti tänään kirjeellä, ja ehdottivat siinä että haen eräältä huoltoasemalta töitä. Asiaa mietittyäni, päätin paikkaa hakeakin. Sepä olisikin todellinen juurille paluu, työskentelin varusmiespalveluksen jälkeen huoltsikalla puolentoista vuoden ajan.

Jotenkin tuntuu muutenkin, että kyllä se elämä voittaa. Ei ole tuntunut lainkaan yhtä vittumaiselta kun aikaisemmin, vaikka on varsin paljon asioita vielä keskeneräisinä. Ja pikku hiljaa alan uskoa, että en olekkaan ehkä saanut päälleni Lentävän Hollantilaisen kohtaloa. . .

En mitään yhäkään toivoisi enemmän kuin sitä että Puhin kanssa yrittäisimme uudestaan, mutta ehkä se on parempi näin. Ja kuten edellisessäkin postauksessa totesin, en tavallaan kyllä tiedä haluaisinko sitä enää. Mutta toivoisin kuitenkin. Ovat muuten kaikki treffikumppanit ollut todella mukavia tyttöjä, suorastaan potentiaalisia! Mutta siitäkään huolimatta en ole saanut elämäni pisintä selibaattiaikaa katkeamaan. Se kyllä on ollut varsin tietoinen ratkaisu, päätin että vaikka kuinka elämme nykypäivässä, niin en ensimmäisiltä treffeiltä päädy kenenkään kanssa vällyjen väliin. Se ei tietenkään ole mikään absoluuttinen ratkaisu, koska tilanteet sattuvat nopeasti joskus. Jos vaikka käy nk. "väijytys aamunkoiteessa". :P

Heh, nyt alkaa menemään jutut niin levottomiksi että tämä saa riittää.

501 ikkunaa, skumppahuuruja ja muuta siltä väliltä

Olin eilen treffeillä ja tapasimme eräässä varsin laadukkaassa ravintolassa, jossa muutenkin olen tykännyt käydä. Pakko on sanoa, että henkilökunnan tunteminen on todella rock, koska siinä kun juttelimme niin yhtäkkiä ravintolapäällikkö pomppaa aivan puun takaa ja tuo lasit sekä pullon skumppaa. Talo tietysti tarjosi. Asiaa! :)

Tämän viikon olen muutenkin ollut todella hyvällä päällä, työasiat ei nyt ole kauheasti edennyt, mutta muuten fiilikset alkavat mennä parempaan suunta. No, hieman auringonpaistetta ja mukavia tyttöjä inspiroi alakuloisempaakin mieltä. ;)

Tälle illalle ei ole vielä suunnitelmia, mutta eiköhän tässä jotain persaukinen vielä keksi.

Ensi viikolla päätin tehdä hieman "tienestiä" menemällä muuttamaan, remppaamaan ja pesemään ikkunoita. Lupauduin ainakin äidin kaikki ikkunat pestä, ja muuttaa veljen kanssa. Hah! :D No, ihan hyvä ehkä saada vähän puuhastelua.

Tuossa viikko sitten mietin varmaan ensimmäistä kertaa, että en mä oikeasti tiedä haluaisinko edes jatkaa tämän yhden kanssa.

Kyllä mä jotenkin uskon että kaikki tulee menemään vielä hyvin...

Voi pojat

Kävin eilen taas TE-toimistossa pyörähtämässä viemässä hieman papereita ja setvimässä asioita. Käynti oli sinällään varsin positiivinen, että sain puhtaan työvoimapoliittisen lausunnon, joten saan vihdoin KELA:lle kiikutettua päivärahahakemuksen. Tämän jälkeen virkailija totesi että työn löytäminen on kuitenkin minusta vain kiinni. No kenestä se sitten olisi kiinni? Pyhästä hengestäkö? Lopuksi se sitten vielä löi tumppuun muutaman työhönosoituksen, joista toinen oli varsin varteenotettava keittiötyö. Mutta se toinen, voi morjens, miksi se edes alkaa ehdottelemaan mulle paikkaa jossa vuorot alkavat 06:00 aamulla, ja mulla on reilusti yli tunnin työmatka....? Tähän siis vielä tarkennuksena, että se tiesi oikein hyvin että mulla ei ole autoa saati ajokorttia.

Koska olen ollut viime aikoina niin kiltisti, niin yritin eilen ja sunnuntaina asennoitua normaaliin Kallion työttömän arkeen ja lähdin molempina iltoina kaverin kanssa pelaamaan biljardia laadukkaaseen olutravintolaan. ;)

Tänään on illalla treffit. Kyllä! Mä päätin että olen aikani odotellut, ja nyt sitten on aika sille että alan katselemaan muualta. Kyseessä on varsin söpön oloinen nuori nainen. Hieman itseä vanhempi, mutta nuori, koska olenhan itsekin ikinuori. :)

Täytyy muuten jatkaa vielä hetken tota treffijuttua. Netti on kyllä aivan kummallinen juttu, mulla ei ole mitään ilmoitusta missään, vaan jokunen valokuva muutamassa palvelussa. No tietysti niissä lukee että olen sinkku, mutta yhteydenottoja on tullut aivan valtavasti. Ainakin 25 kappaletta, ja miltei päivittäin tulee lisää. Hmmm. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta varsin inspiroivaa se kuitenkin on. Kiitos! ;)


X

Nyt sitten päätin tehdä näin

Olen saanut haalittua yhtä vaille kaikki paperit mitä työkkärissä vaativat. Viimeisen pitäisi tulla huomenna. Jee! Tämänkin viikon olen jatkanut samalla linjalla, eli en juurikaan ole nirsoillut paikoissa jota olen hakenut. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen esimerkiksi hakenut vuorotteluvapaan sijaisuutta. Toivotaan että löytyisi nopeasti töitä.

Olen jo jonkin aikaa kirjoitellut netissä itseäni hieman vanhemman, todella mukavan oloisen tytön kanssa, joka on muuttanut tuohon aika lähelle asumaan. Nyt sitten pyörsin päätökseni, ja suostuin ensi viikolla lähteä treffeille. Itse asiassa sanoin siitä jo Puhillekkin. Se ei oikein reagoinut siihen mitenkään. Tai ainakin tuntui haluavan antaa sellaisen vaikutelman. Miksi sanoin sille siitä? En tiedä. Varmaan siksi että se on itselle helpompi sitten sanoa että ei voi jäädä enää odottamaan toista.

Tänään olen ollut aika mojovassa krapulassa koko päivän, koska olin St. Patrick's day:tä juhlistamassa kaverin kanssa, ja olen nukkumaan päässyt vasta aamulla. Mutta kivaa oli. Otimme mun (ja Puhin) luona pohjat, josta lähdimme hyvälle Kallion kierrokselle ja siitä sitten vielä Mollyyn kuuntelemaan päivään sopivaa musiikkia. :)

Joskus sitä vaan aistii niin selvästi uuden vaiheen alun elämässä. Ehkä nyt tuntuu juuri siltä. Ei tämä loppu ole. Vaan alku.

X

Maanantai ikuisessa maanantaissa

Maanantai-ilta hieman yllätti. Puhi oli etsinyt sunnuntaina iPodin johtoa tuosta pöydältä ja ikkunalaudalta, ja siinä samalla selannut paperini läpi. Hänen silmään oli osunut juurikin se ulosottoviraston kirje. Olin toki hänelle kertonut, että tilanteeni on sillä saralla hieman heikko tällä hetkellä. Mutta en ollut kertonut ihan totuudenmukaisesti summista hänelle, en mielestäni ole sen suhteen missään vaiheessa valehdellut, mutta joskus olen jättänyt kertomatta. Tai olen kertonut varsin ympäripyöreästi. No kuitenkin, hän oli nähnyt asian siten että olen hänelle siinä valhdellut, ja että itseasiassa olemme muuttaneet yhteenkin sen takia koska olen käyttänyt häntä vain hyväkseni. Nämä kaikki tuli illalla päin näköä ja meinasi kyllä taas sydän pysähtyä.

Tuohon täytyy sen verran kertoa, että olen muuttanut hänen kanssaan silloin asumaan, koska olen halunnut hänen kanssaan asua. Olen muuttanut hänen kanssaan asumaan, koska hän on ollut se ketä rakastan. Piste.

Ymmärrän toki miltä asia saattaa hänen silmiinsä näin jälkikäteen vaikuttaa. Ja tiedän oikein hyvin sen että tähän mihin on tultu, on pitkälti tultu minun tekemisteni ja sanomisteni johdosta. Kyllä tekisin menneet asiat toisin jos pystyisin. Mutta en pysty. Ja se satuttaa. Lopulta tuntuu siltä että se on aivan sama mitä hänelle sanon, ei hän enään minuun luota, eikä varmaan haluakkaan luottaa. Tiedän senkin että teoillani minun pitäisi se näyttää, että haluan toimia eri tavalla. Ja yritänkin kovasti, mutta mikään ei tapahdu hetkessä. Ja varsinkin kun olen vasta sen tajunnut. Teot ovat kauneinta puhetta.

En minä hänelle vihainen siitä ole että oli tonkinut papereitani. Enemmän olen vihainen itselleni. Kyllä tuli taas itseltä kysyttyä, että miten tuntemattomalle voin kertoa kaikkia yksityiskohtia myöten ongelmistani, mutta kun pitäisi kertoa jollekkin ketä rakastaa, tulee siitä ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kokonaiskuvassa pahin vaihe ehkä alkaa menemään ohitse. En esimerkiksi ole enää miettinyt lopullista ratkaisua. Näenkin asiat ehkä nyt siten, että tämä kaikki on ollut tarpeellista. Vaikka olo onkin tosi huono, haluan ajatella että tämä on ollut semmoinen kokemus, mikä on avannut omat silmäni. Haluan ajatella että tämä on mahdollisuus. Mahdollisuus muuttaa oman elämäni suuntaa, ja sitä kautta etsiä tarkoitusta ja hyvyyttä omasta elämästäni.

Kaikesta huolimatta en voi sille mitään, että kyynel vierähtää poskelle, kun ymmärrän että olen tajunnut kaiken liian myöhään. Kun näen itse jälkikäteen miten epäreilusti olen kohdellut häntä.

Anna anteeksi.

"It's comprehension of the past - not condemnation - that neutralizes insecurity and even though i'm a better person for learning that, i only wish i'd been quiker on the uptake"

Unohtui

Tuosta aikasemmasta unohtui yksi juttu. Viime viikon kruunasi kirje ulosottovirastolta, joka tiesi kertoa että ulosottoon on tullut pari tonnia lisää. Itseasiassa kirjeen lukeminen ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen, ei vaan jaksa enää kiinnostaa. Asialle kun en mitään voi tehdä ennen kun löydän töitä, niin miksi siitä sen enempää murehtisin?

Silläkin saralla kaikki on niin kuin viime viikolla, taas pari hakemusta lähetetty, pariin paikkaan soiteltu. Yhä ilman töitä. Ainoa positiivinen asia on ehkä ollut se että sain haalittua melkein kaikki paperit kasaan, mitä työkkäri vaati lausuntoa varten. Lausunnon tarvitsen siis siihen että saan kelalta haettua peruspäivärahaa. Kyllä! Olen suorastaan loinen, yhteiskunnan syöpä kun haen kelalta rahaa. Joten sitä ei tarvitse tuolla kommenteissa sen enempää vatvoa.

Kyllä se mainos taisi olla ihan oikeassa: Elämä on! :D

Yhteenveto viikonlopusta ja vähän muustakin

Viikonloppu tuli. Ja meni. Otin aika rauhallisesti, vaikka on kyllä myönnettävä että tuli varsin monta kaljaa taas juotua. Lauantai oli varsin virkistävä ilta pitkästä aikaa. Olin entisen tyttöystävän luona istumassa iltaa ja pelaamassa Wii:llä pyöräilyä, keilailua ja melontaa. Se että saan tämän kuulostamaan vielä hauskemmalta, on tietysti se että paikalla oli myös entisen tyttöystävän entinen avomies. Joka kyllä tästäkin huolimatta on varsin hauska kaveri. Tulin kotiin viimeisellä bussilla, ja olinkin jo yhden jälkeen rapistelemassa tyhjän asunnon lukkoa.

Sunnuntaina piti mennä kaverin luokse, mutta se oli nukahtanut ja seisoin tunnin rapun edessä. Sen tunnin jälkeen olin jo niin jäässä, että menin viereiseen kaljakuppilaan lämmittelemään. Siitähän se ajatus sitten lähti. Kaveri lopulta heräsi, ja hummailimme aamun tunneille asti.

Menimme vielä loppuillasta käymään eräässä varsin "inspiroivassa" Helsinkiläisessä yökerhossa, ja niinhän siinä taas kävi että irronut kyllä olisi, mutta hölmönä taas torjuin mahdollisuuden. Näin jälkikäteen taas ajateltuna ottaa päähän. Koska miksi mä odotan jotakuta takaisin, joka ei edes halua olla kanssani? Mä olen tuntenut itseni niin yksinäiseksi, etten tiedä olenko ikinä näin edes tuntenut. Ja toinen on blokannut mut niin onnistuneesti, että olen jopa hieman kateellinen, miten se siinä niin hyvin on onnistunut.

Mulla ei ole ollut koko tänä aikana edes yhden yhtä satunnaista juttua, tai yhtään mitään muutakaan. Mutta alan pikkuhiljaa lämpenemään ajatukselle, jos se yksi yö edes hetkeksi veisi mielestä sen yksinäisyyden. Olen varsin normaali ihminen, enkä yksinäisyydestä pidä. Seksiseuraa en nyt tavallaan tarvitse, koska voin ihan yhtä hyvin runkatakin. Mutta jonkun lähellä haluaisin olla edes sen hetken. Tai haluaisin olla erään tietyn lähellä, mutta jos ei kerran ole mahdollista, niin ehkäpä kohta olen niin turhautunut ja yksin että kuka tahansa kelpaa.

En usko että tuo toinenkaan nyt ihan hirveästi kenenkään viereen on änkenyt, mutta varmaan ainakin useammin kun mun pyöreät nolla...

Olipa taas masentavaa tekstiä. Jotain positiivista seuraavaksi: tein lauantaina todella hyvää lihapataa jota söin riisin kanssa. Tänään oli sen verran krapulainen olo, että tein vain pari porilaista ja hain kolaa kaupasta.

Aamulenkki

Kyllä minäkin osaan joskus yllättää. Kävin sitten eilen aamulenkin heittämässä, aika rauhallisesti tosin otin. Ja lähden tänään myös, jahka kun saan tuon aamukahvin juotua.

Ja sitten kävin vielä iltakävelyllä Töölönlahden ympäri... kolmeen kertaan. Sen nyt tein lähinnä vain siksi, koska oli taas täällä hieman keskustelua Puhin kanssa. Eikä tällä kertaa ei edes ollut mitään ihmeitä, mutta jostain syystä tuli varsin voimakas tunnepurkaus, ja oli pakko lähteä jäähylle että en suoriltani alkanut pillittämään. Asiaa kyllä puitiin sitten palattuani vielä, ja enköhän sitten lopulta kuitenkin taas silmät punaisena ja posket märkänä täällä ollut.

Mä en todella tiedä mistä se johtuu, mutta ollut varsin mielenkiintoista seurata itseään. Ei nimittäin ole ikinä, ei siis ikinä, ollut tapaistani ylipäätään saada mitään tunnekuohuja tai itkukohtauksia. Mutta nyt jokainen normaali keskustelukin joka muistuttaa minua siitä että meidän juttumme oli tässä, aiheuttaa jonkun yllämainitun tai vastaavan.

Juteltiin eilen myös siitä yhdestä yöstä kun Puhi ei ollut tullut tänne, ja hän kertoi että hänestä tuntuu että asuu häkissä. Joka nyt sinällään on ihan ymmärrettävää. Että ei haluaisi mun mieltä pahoittaa enempää, mutta haluaisi kuitenkin voida vapaasti mennä ja tulla, tavata uusia ihmisiä, tavata vanhoja ihmisiä, tehdä mitä lystää. Mutta vaikka kuinka yritän mielessäni asiaa jäsennellä, selitellä, rationalisoida, mietiskellä pohdiskella tai mitään muutakaan, en voi sille mitään että kuitenkin aina päädyn jotenkin paradoksaalisiin ajatuksiin. Tiedän ihan hyvin että hänen pitää voida tehdä mitä haluaa. Ja itseasiassa tilanne olisi minullekin varmasti helpompi, jos pystyisin vain päästämään irti. Mutta sitten kun asiaa mietin, niin kuitenkin niin monella tasolla sisimpäni sanoo aivan muuta. En todella tiedä mitä tehdä.

Ystäviä, tuttavia, puolituttuja, Nykäsiä ja muita. Miksi heidän tapauksissaan annetaan anteeksi? Miksi heidän tapauksissaan jaksetaan yrittää uudelleen? Ja ennen kaikkea, miksi minulle ei käy niin ikinä? Erityisesti silloin kun minusta tuntuu että olen tavannut sen oikean? Kun on tajunnut että omassa elämässään mikään ei ole tuntunut niin oikealta ja todelliselta, on noihin hieman vaikea löytää vastauksia. Itse en keksinyt kun yhden. Toinen ei tunne niin.

Nyt lähden heittämään sen pikaisen aamulenkin. Sen jälkeen vuorossa muutaman työhakemuksen kirjoittelu. Toki suihkun jälkeen vasta. ;)

Suihkumietiskelijä

Olin aikaisemmin kirjoittanut luonnoksen aivan eri aiheesta, mutta kävin tuossa kuumassa suihkussa, ja sen jälkeen se ei enää tuntunutkaan peiton alla hyvältä idealta. Ajatus oli että olisin alkanut jo nukkumaan, mutta tuli joku ihmeellinen jälkihiki/-kuumuus suihkun jälkeen, joten tulin vielä hetkeksi tähän olohuoneeseen istumaan.

Se mikä siinä suihkussa oli muutenkin ihmeellistä, kun siellä pohdiskelin taas asioita. Olen siis semmoinen suihkumietiskelijä, saatan istua siellä kuuman veden alla loputtomiin. No kuitenkin, kun olin päivän lukenut työkkärin papereita ja käynyt netin selaamassa puhki aiheesta, mieleeni tuli salaman lailla jostain semmoinen että minä en ainakaan passivoidu. Tai ainakaan enempää kun olen tähän mennessä passivoitunut. Joku oli jossain kirjoittanut että päivässä pitäisi olla rutiineja, päätinkin siellä suihkussa että ensimmäinen tämmöinen voisi olla aamulenkki huomenna. Ja ylihuomenna. Ja sitä seuraavana päivänä. Mutta ei joka päivä, en nyt kuitenkaan halua piiskata itseäni. Mainitsin siitä Puhille ohimennen, jopa vielä hieman vitsillä, ja sain varsinaisen naurun remakan molemmille aikaan. Siksi päätinkin että se saa alkaa huomenna. :D 

(Ylempään semmoinen huomio että se toinen asukas on tästä lähtien Puh. Toinen asukas tai jokin vastaava kuulosti itselle niin dorkalta)

Ja toinen minkä päätin myös. Tai sen päätin jo toissapäivänä, oli se että tämä viikko saa olla nenänvalkaisu viikko. Ja sitä jatketaan niin pitkään, no niin pitkään kun sitä tulee jatkettua.

Mutta näillä mennään peiton alle tuhisemaan. Öitä.

Edit:
Niin ja Puhihan tietysti tulee siitä, että kuka voikaan olla söpömpi ja sydämellisempi kun Puh. Ja kaiken lisäksi minutkin itsenikin löytää kyseisistä hahmoista: :D