Jopas sattui, en ole näköjään käynyt kuukauteen mitään kirjoittelemassa. No se ehkä johtuu siitä että mitään ihan ihmeellistä ei ole tapahtunut. Mutta ehkä vielä enemmän siitä että tässä kaikkea hässäkkää ollut. Näyttää pahasti siltä, että tämä poika joutunee palata töihin, joka tosin on varsin positiivinen juttu. Välillä kyllä meinasi tuossa usko loppua, kun tuntui että mitään ei löydy, enkä varmasti ole ainoa joka on paininut sen tunteen kanssa näinä aikoina.
Olen tapaillut aivan liian monia tyttöjä, ja miltei kaikki ovat vielä olleet varsin mukavia. Paitsi se eräs vasemmistoidealisti joka totesti minun olevan itseäni täynnä, sillä perusteella että kerroin välillä omiakin juttuja ja en kysellyt siltä jotain. :D
Mutta kuitenkin, nyt olen muutamankin kerran tavannut itseäni hieman nuorempaa opiskelijatyttöstä, ja hänellä on ehkä silein iho... ikinä! Tai sitten sitten olen vain unohtanut miltä tytön iho tuntuu. :D
Ja kaiken lisäksi! Kaiken lisäksi odotan vain sitä että pääsen exästä eroon! Ja hän odottaa että pääsee minusta eroon! Miten en tajunnut tätä aikaisemmin, se päivä kun minulle todettiin että tämä juttu on tässä, olisi minun pitänyt tajuta että se ei ole loppu, vaan uuden elämän alku! Ja näen koko jutun molempien kannalta vain positiivisena asiana, koska ehkäpä se on niin että jos haluamme ystävinä edes jotenkin säilyä, on varsin hyvä että molemmat haluavat täältä pois.
Olen yhä aivan persaukinen, tai ehkä vielä pahemmin kuin aikaisemminkaan, mutta siitä huolimatta... eiköhän kaikki lopulta järjesty parhainpäin. :)
Ohhoijaa, kylläpä yllä olevasta huomaa että olen tänään ollut hyvällä päällä. Ja eilenkin. Jeejee ja hyvää yötä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti