Me muutimme tänne asumaan viime kesän lopussa. Poltin savuketta talon edessä hetki sitten, ja tajusin että siinä ei ole enää lunta. Kesä on taas tuloillaan, ja se merkitsee että kohta en ole enää täällä. En tiedä missä olen, mutta toivottavasti jossakin, jossa voin hymyillä ja todeta kaiken järjestyvän.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen asiani sössinyt. Aikaisemmin olen uinut kaiken paskan läpi, ja jotenkin kummasti tullut toiselta puolelta puhtaana ylös. Tällä kertaa en edes toivo niin käyvän, kyllä siitä saa nyt jäljetkin jäädä, koska tämä oli viimeinen kerta. Jos jotain haluan itselleni luvata, niin se on tuo asia. Koska jos joskus vielä tapaan Puhin kaltaisen tytön, niin se ei saa minuun kaatua. Tai minun toimintaani.
Kuten eräs kirjailija sen niin runollisesti on muotoillut:
"Olen elänyt elämääni kesän kaipuun ja talven viiman välissä. Kun olin tehnyt kaiken sen, mikä minun oli tehtävä, oli kesä mennyt ja jäljellä oli vain talven viima. Eikä se ollut elämää jota olin itselleni kuvitellut."
- Leif G.W. Persson
"Kesän kaipuusta hyiseen viimaan"
Voi olla että muistin tuon vähän väärin, mutta lupaan huomenna etsiä kirjan hyllystä ja tarkistaa miten se meni. :)
--
Asiasta kukkaruukkuun. Olin viime perjantaina työhaastattelussa, ja haastattelijan piti ottaa tänään yhteyttä. No eipä ottanut, joka nyt ei tavallaan yllättänyt enää ollenkaan. Yritin itse ottaa häneen yhteyttä. Heikolla menestyksellä, joka ei sekään yllättänyt lainkaan.
No näillä mennään. Ja ehkäpä tämä viikko tuo jotain parempaa näköpiiriin, mistäs sitä tietää? ;D
--
Ja nyt vielä extra! Kolme vuotta sitten tähän aikaan, bongasin kevään ensimmäiset joutsenet. Itsellä on bongailutkin taas jääneet vähemmälle. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti