Keskustelua keskustelun perään

Olipas mielenkiintoinen päivä. Ja ilta. Mutta ennenkaikkea yö.

Tapasin entisen(ja nyt meinaan todella entistä, melkein 10 vuoden takaa) tyttöystäväni lasillisella paikallisessa krouvissa alkuillasta, alkuun vaihdoimme tervehdyksiä ja muuta diibadaabaa mutta varsin nopeasti keskustelu kääntyi molempien nykyisiin parisuhteisiin, tai ehkä ennenminkin niiden nykyiseen olemattomuuteen.

Alina on varsin hyvä kuuntelija, hieman ehkä liiankin tunteikas kuuntelija, koska hän moneen otteeseen päästi kyynelen minun puolesta. Selitin tilanteen varsin kattavasti, ja hän lopulta kysyi että mitä minä haluan. Vastasin että haluaisin korjata nykyisen entisen kanssa suhteemme, tai ennenminkin ne kohdat minussa ja suhteessamme jotka häntä ahdisti tai rajoitti. Pääsääntöisesti vika ei tainnut olla niinkään suhteessa, vaan minussa. Alina sitten totesi että sitten minun on tehtävä kaikki mitä tehtävissä on, kerrottava miltä minusta tuntuu ja ennen kaikkea toteutettava se. Hän totesi hyvin, että jos sitä en tee, niin sitten ainakaan ikinä anna itselleni anteeksi. Ja kaiken lisäksi. . . mitä minulla olisi menetettävää?

Olen tunnistanut itsestäni muutaman pääkohdan joista varmasti löytyy kehittämisen varaa.

1. 
   Asioista puhuminen. Miten helvetissä voi olla aikuiselle miehelle niin vaikeaa sanoa miltä hänestä tuntuu. Uskoisin että tämä juontaa juurensa varmaan lapsuuteni asti, koska tulen kyllä kodista jossa ei oikein mistään asiasta puhuttu, tai puhuttiin toki, muttei tunteista. Mutta miten voi olla miehelle niin vaikeaa pyytää anteeksi, tai sanoa naiselleen kuinka tätä rakastaa?
2. Ajoittainen hällä väliä meininki. Tunnistan sen oikein hyvin, esimerkiksi raha-asioissa että minulla on varsin usein aivan päätöntä toimintaa. Moni asia on jäänyt hoitamatta, koska vanha ulosottovelka painaa koko ajan päälle. Se on välillä aiheuttanut suoranaista välinpitämättömyyttä. Ratkaisuna en tähän kauheasti näe muuta kuin että yritän nopeuttaa ulosoton suoritusta mahdollisimman paljon.
3. Alkoholinkäyttö. En tissuttele kotona. En istu iltoja kapakissa. Mutta sitten kun sinne menen kavereiden kanssa, niin aika usein homma lähtee aivan lapasesta. Tässä tulee kyllä petrata.
4. Ajoittainen saamattomuus. Kun ongelmia on valmiiksikin kertynyt, niin välillä taisteluväsymys yltyy niin suureksi, että se vaikuttaa joka päiväisiin askareisiin. Esimerkiksi työhön ja opiskeluun. Tämän kohdan ratkaisemiseksi minulla ei vielä ihan täysin valmista strategiaa ole, koska uskon että oma elämän ilo ja halu kyllä tulevat nousemaan, kun saan asiani järjestykseen. Mutta. . . strategiaa hiotaan.

Tulin kotiin kyseisestä krouvista noin 21:30 aikoihin ja nykyinen entinen tyttöni saapui puolenyön jälkeen. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen, ja lopputulos oli tietysti se että molemmat pillitti täällä (positiivista toki oli se että se tämän talon 'iso mies' pillitti myös). Kävimme läpi kaikkai niitä asioita, jotka olivat ajaneet hänet siihen tilanteeseen, ettei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa pelin poikki.

Ilmaisin myös suoraan haluni yrittää uudelleen. Ei palaamalla vanhaan, vaan yhdessä etsimällä ratkaisuja niihin ongelmiin jota oli ollut. Tähän sain hieman ristiriitaista, ja lopulta en niin kovin tyydyttävää vastausta, mutta kaikki tämä puhdisti ilmaa hyvin. Ja ennen kaikkea se puhdisti minun mieltä ja sydäntäni. Tämä on pitkään aikaan ensimmäinen yö kun minua väsyttää, sydäntäni ei tykytä, eikä henkeä ahdista.

Vaikka en saanutkaan sitä vastausta mitä hain, sain kuitenkin itselleni hieman rauhaa. Sen lisäksi sain voimaa, voimaa tarttua niihin asioihin joista oli ongelmia muodostunut. Jos emme ikinä palaa yhteen, tulen varmasti olemaan todella pettynyt ja sydämeni vielä enemmän särki kuin nyt. Siitä huolimatta uskon että tulen olemaan tyytyväinen siihen että sanoin asian ääneen.

Yllä oleva on nyt todella tiivistelmä kaikesta ja siitä puuttuu vaikka kuinka paljon asioita, mutta en nyt suunnitellut tästä mitään romaania kirjoittaa.

Mutta jokin tuli muuttui. Ehkä sain sen toivon takaisin, että tie tulee kirkastumaan.


X

Olipa eilen virkistävää käydä kaverin kanssa istumassa hieman iltaa kylän paikallisessa ravintolassa. Otettiin varsin kohtuudella, mutta kyllä se venähti neljään asti siitä huolimatta. Vaikka nyt vähän väsyttääkin, oli se kyllä sen arvoista. Kun pääsee vähän tuulettumaan ja juttelemaan ystävän kanssa, niin asiat näyttävät huomattavasti paremmilta.

Kävin tuossa hieman googlessa pörräämässä ja jonkun kumman kautta päädyin varsin mielenkiintoiselle sivulle. Sivuston kirjoituksissa on monissa asioita joista tunnistan itseni varsin helposti, ja uskon että moni muukin tunnistaa.

Tässä pieni lainaus:

"Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että koemme itsemme tarpeeksi hyviksi ihmisiksi, juuri nyt, juuri tässä, ja juuri sellaisina kuin olemme. Hyväksymme, että me olemme todellisia, ja että havaintomme ja tunteemme ovat todellisia. Hyväksymme, että tunteemme kertovat meille itsestämme: sisällämme on jotakin tuskallista. Sisällämme on jotakin todellista. Tunteet eivät koskaan ilmesty ilman syytä. Niillä on erittäin hyvä syy olla sitä, mitä ne ovat. Annamme niille luvan olla olemassa: On OK kokea tuskallisia tunteita. On OK kaivata helpotusta niiden keskellä. Addiktiomme pelasti meidät ja teki mahdolliseksi jatkaa elämäämme tuskallisessa ja emotionaalisesti epärehellisessä ympäristössä.

Meille kerrottiin, että tunteemme olivat vääriä. "Et saisi tuntea noin. Etkö näe kuinka paljon rakastan sinua? Hyi häpeä". Älä luota tunteisiisi. Kätke ne. Teeskentele että niitä ei ole. Älä ilmaise niitä. Elä niitä vastaan. Me opimme läksymme hyvin. Me kätkemme tuskamme sisällemme, kunnes emme enää kestä sitä, ja sisimpämme haluaa helpotuksen - jo liiankin tutun addiktiivisen helpotuksen. Helpotuksen jälkeen me toistamme oppimaamme: hyi häpeä. Joskus me toivoisimme vain olevamme jossakin muualla, tekemässä ja kokemassa jotakin muuta, odottaen edes lyhyttä tuskan unohtamisen hetkeä. Noina hetkinä tuskamme on nousemaisillaan pintaan, ja me teemme mitä tahansa pitääksemme sen piilossa. Sisäinen Lapsemme koputtaa vankilansa oveen, mutta meillä ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan. Me emme halua pysähtyä. Me emme uskalla pysähtyä.
Tuskallisten tunteiden hyväksyminen on vaikeaa ja - tuskallista. Me olemme oppineet vaientamaan sisäisen Lapsemme tuskan monin tavoin." 


X

Usko, toivo, rakkaus.

Päätin ottaa härkää sarvista, ja otin asian itse puheeksi. Se heti helpotti oloani. Koska jos olen niin epäonnistunut, että olen noin hienon naisen päästänyt erkaantumaan tieltäni, voin samantien yrittää edes pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Tunteeni ovat ehkä sokaisseet minua, mutta tiedän omasta historiastani sen, että katkeruudelle ei voi antaa jalansijaa.

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.


Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Ehkä se mikä jotenkin avautui, oli se että, en voi myöskään toiselle toimia riippakivenä jos hän ei ole onnellinen. Tavallaan ylläolevaan uskon, tai ainakin haluaisin uskoa. Mutta ei se vaan aina ole niin helppoa.


X

Todellisuus

Todellisuus. Se kyllä iskee kunnolla sitten kun on iskeäkseen. Jotenkin olin toivonut että tätä tilannetta ei olisi tullut. Kuten aikaisemmasta tekstistä ilmeni edes auttavasti, asumme siis yhä saman katon alla. Ja tänään se sitten kävi, tyllerö ei tullutkaan kotiin yöksi.

Olihan tämä odotettavissa. Vaikka en sitä odottanutkaan.  Ihan rehellinen jos olen, niin en meinannut henkeä saada kun tajusin tilanteen. Jotenkin sitä oli kuitenkin ajatellut että tämä on väliaikainen juttu vain, mutta kun se todellisuus iskee, niin kyllä se sitten kunnolla iskeekin...

Optimistina näen tässä tietysti myös hyvän puolen, mikä helvetin soppa siitä olisikaan syntynyt kun se olisi tuonut sen nakkikiskan kalapuikkoviiksen tänne yöksi. . . köyhä lohtu se kuitenkin on.

Ja toisaalta, oli myös mukava huomata että asiasta kirjoittaminen laski sydämmen sykkeen normaalille tasolle. Pieni lämpö ja läheisyys veisi varmasti myös tämän mysteerisen kaduntallaajan ajatukset muualle. Taidankin toteuttaa sen suunnitelman jo tänään...

X

Kaija Kookin lauloi Ex-naisesta

Mikäs hitto siinä oikein on? Miksi asiat on tehty niin vaikeiksi? Nyt kun on pahimmasta tilanteesta päästy yli niin sieltä tulee sama hymyt, samat hellät jutut, kaikki niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja kyllä se sydämestä karskempaakin miestä kouraisee. Ainoa mitä mielessä liikkuu, on se että voi kun haluaisin vain pidellä sinua.

Kaipa siinä on se että kun itse on aina toivonut että asiat eivät olisi päättyneet tällä tavalla. Ja jotenkin alitajuisesti toivoo että ne muuttuisivat vielä, vaikka järki sanoo että nyt pitää unohtaa ja mennä eteenpäin.

Olisipa se näissä asioissa niin helppoa, että voisi vain unohtaa ja jatkaa tallustamistaan tässä maailmassa.

Kai se pitäisi ajatella asiaa Kaijan sanojen mukaan että sen exän jälkeen tulee se kenet ansaitsee, ja ettei se ex-nainen ollutkaan se ainutlaatuinen.

X

Kysynnästä ja tarjonnasta

Olen huomannut viime aikoina, että nykyään ravintolat ovat varsin onnettomia "pokaus" paikkoja, ja tuntuukin että niistä irtoaakin parhaiten vain varsin huppelissa olevia jotka hakevat yhdeksi illaksi hieman lämpöä ja läheisyyttä. Eihän siinä toki mitään väärää ole, mutta joskus käynyt niinkin että kesken puuhien on toinen saattanut sammua, ja sitten aamulla hieman nolona vähin äänin liuennut paikalta.

Omasta kokemuksesta täytyy sanoa, että tämän päivän kovin treffiareena onkin ehdottomasti netti. Se tietysti riippuu mitä etsii, vaikka on sieläkin sivut pullollaan seksiseuran etsijöitä. Parasta ehkä on kuitenkin se, että netissä voi kirjoitella toisen kanssa vaikka mistä asioista. Ja jos tuntuu ettei toisella ole kaikki muumit laaksossa, voi vähin äänin jättää asian siihen.

En nyt tiedä mitä muut ovat mieltä, mutta itseä ei oikein juuri innosta kavereiden kavereiden tapailu myöskään. Jotenkin tuntuu että on helpompi tutustua täysin tuntemattomaan. Ja silloin myös voi olla oma itsensä, eikä toisella (toivottavasti) ole mitään sen suurempia ennakkoluuloja/-odotuksia.

Millekkään deittipalstalle en ole koskaan ilmoitusta laittanut, mutta oli varsin positiivista huomata, että muutamalla sivulla viikon ajan klikkailtuani oli minuun ottanut yhteyttä n.25 tyttöä/naista. Näistä muutama rankkautui kyllä suoraan pois, koska olivat naimisissa ja lapsiakin oli, ja etsivät lähinnä salasuhdetta. Been there, done that. No thnx! ;)

Tästä jatketaan.


X

Tästä elämästä

En todella tiedä miksi nyt tämän blogin avasin, ehkä sen takia että harmittaa tilanne itseä niin paljon. Tiedän että en itse ole mikään täydellisyys, mutta kukas helvetti sitten on?

Jätettynä, ja kohta myös asunnottomana, on tosin helppo löytää pienistä asioista iloja. No, on sitä nyt suuremmistakin asioista päästy yli elämän aikana, eikä varmasti jää viimeiseksi asiaksi joka pahoittaa mieleni.

Ja tietysti avasin tämän sen takia että voin kertoa edistymisestä naisrintamalla! Valjastin netin käyttööni treffiseuran etsinnässä, koska kyllähän se kaikille on selvää että asiat unohtuu helpommin kun on muuta ajateltavaa! ;)

Ja blogin nimihän tietysti tuli Neon 2:sen biisistä ja täällä bloggaa Mr. X (kuva alla) :D