Usko, toivo, rakkaus.

Päätin ottaa härkää sarvista, ja otin asian itse puheeksi. Se heti helpotti oloani. Koska jos olen niin epäonnistunut, että olen noin hienon naisen päästänyt erkaantumaan tieltäni, voin samantien yrittää edes pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Tunteeni ovat ehkä sokaisseet minua, mutta tiedän omasta historiastani sen, että katkeruudelle ei voi antaa jalansijaa.

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.


Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Ehkä se mikä jotenkin avautui, oli se että, en voi myöskään toiselle toimia riippakivenä jos hän ei ole onnellinen. Tavallaan ylläolevaan uskon, tai ainakin haluaisin uskoa. Mutta ei se vaan aina ole niin helppoa.


X