Olipa eilen virkistävää käydä kaverin kanssa istumassa hieman iltaa kylän paikallisessa ravintolassa. Otettiin varsin kohtuudella, mutta kyllä se venähti neljään asti siitä huolimatta. Vaikka nyt vähän väsyttääkin, oli se kyllä sen arvoista. Kun pääsee vähän tuulettumaan ja juttelemaan ystävän kanssa, niin asiat näyttävät huomattavasti paremmilta.

Kävin tuossa hieman googlessa pörräämässä ja jonkun kumman kautta päädyin varsin mielenkiintoiselle sivulle. Sivuston kirjoituksissa on monissa asioita joista tunnistan itseni varsin helposti, ja uskon että moni muukin tunnistaa.

Tässä pieni lainaus:

"Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että koemme itsemme tarpeeksi hyviksi ihmisiksi, juuri nyt, juuri tässä, ja juuri sellaisina kuin olemme. Hyväksymme, että me olemme todellisia, ja että havaintomme ja tunteemme ovat todellisia. Hyväksymme, että tunteemme kertovat meille itsestämme: sisällämme on jotakin tuskallista. Sisällämme on jotakin todellista. Tunteet eivät koskaan ilmesty ilman syytä. Niillä on erittäin hyvä syy olla sitä, mitä ne ovat. Annamme niille luvan olla olemassa: On OK kokea tuskallisia tunteita. On OK kaivata helpotusta niiden keskellä. Addiktiomme pelasti meidät ja teki mahdolliseksi jatkaa elämäämme tuskallisessa ja emotionaalisesti epärehellisessä ympäristössä.

Meille kerrottiin, että tunteemme olivat vääriä. "Et saisi tuntea noin. Etkö näe kuinka paljon rakastan sinua? Hyi häpeä". Älä luota tunteisiisi. Kätke ne. Teeskentele että niitä ei ole. Älä ilmaise niitä. Elä niitä vastaan. Me opimme läksymme hyvin. Me kätkemme tuskamme sisällemme, kunnes emme enää kestä sitä, ja sisimpämme haluaa helpotuksen - jo liiankin tutun addiktiivisen helpotuksen. Helpotuksen jälkeen me toistamme oppimaamme: hyi häpeä. Joskus me toivoisimme vain olevamme jossakin muualla, tekemässä ja kokemassa jotakin muuta, odottaen edes lyhyttä tuskan unohtamisen hetkeä. Noina hetkinä tuskamme on nousemaisillaan pintaan, ja me teemme mitä tahansa pitääksemme sen piilossa. Sisäinen Lapsemme koputtaa vankilansa oveen, mutta meillä ei ole aikaa pysähtyä kuuntelemaan. Me emme halua pysähtyä. Me emme uskalla pysähtyä.
Tuskallisten tunteiden hyväksyminen on vaikeaa ja - tuskallista. Me olemme oppineet vaientamaan sisäisen Lapsemme tuskan monin tavoin." 


X