Keskustelua keskustelun perään

Olipas mielenkiintoinen päivä. Ja ilta. Mutta ennenkaikkea yö.

Tapasin entisen(ja nyt meinaan todella entistä, melkein 10 vuoden takaa) tyttöystäväni lasillisella paikallisessa krouvissa alkuillasta, alkuun vaihdoimme tervehdyksiä ja muuta diibadaabaa mutta varsin nopeasti keskustelu kääntyi molempien nykyisiin parisuhteisiin, tai ehkä ennenminkin niiden nykyiseen olemattomuuteen.

Alina on varsin hyvä kuuntelija, hieman ehkä liiankin tunteikas kuuntelija, koska hän moneen otteeseen päästi kyynelen minun puolesta. Selitin tilanteen varsin kattavasti, ja hän lopulta kysyi että mitä minä haluan. Vastasin että haluaisin korjata nykyisen entisen kanssa suhteemme, tai ennenminkin ne kohdat minussa ja suhteessamme jotka häntä ahdisti tai rajoitti. Pääsääntöisesti vika ei tainnut olla niinkään suhteessa, vaan minussa. Alina sitten totesi että sitten minun on tehtävä kaikki mitä tehtävissä on, kerrottava miltä minusta tuntuu ja ennen kaikkea toteutettava se. Hän totesi hyvin, että jos sitä en tee, niin sitten ainakaan ikinä anna itselleni anteeksi. Ja kaiken lisäksi. . . mitä minulla olisi menetettävää?

Olen tunnistanut itsestäni muutaman pääkohdan joista varmasti löytyy kehittämisen varaa.

1. 
   Asioista puhuminen. Miten helvetissä voi olla aikuiselle miehelle niin vaikeaa sanoa miltä hänestä tuntuu. Uskoisin että tämä juontaa juurensa varmaan lapsuuteni asti, koska tulen kyllä kodista jossa ei oikein mistään asiasta puhuttu, tai puhuttiin toki, muttei tunteista. Mutta miten voi olla miehelle niin vaikeaa pyytää anteeksi, tai sanoa naiselleen kuinka tätä rakastaa?
2. Ajoittainen hällä väliä meininki. Tunnistan sen oikein hyvin, esimerkiksi raha-asioissa että minulla on varsin usein aivan päätöntä toimintaa. Moni asia on jäänyt hoitamatta, koska vanha ulosottovelka painaa koko ajan päälle. Se on välillä aiheuttanut suoranaista välinpitämättömyyttä. Ratkaisuna en tähän kauheasti näe muuta kuin että yritän nopeuttaa ulosoton suoritusta mahdollisimman paljon.
3. Alkoholinkäyttö. En tissuttele kotona. En istu iltoja kapakissa. Mutta sitten kun sinne menen kavereiden kanssa, niin aika usein homma lähtee aivan lapasesta. Tässä tulee kyllä petrata.
4. Ajoittainen saamattomuus. Kun ongelmia on valmiiksikin kertynyt, niin välillä taisteluväsymys yltyy niin suureksi, että se vaikuttaa joka päiväisiin askareisiin. Esimerkiksi työhön ja opiskeluun. Tämän kohdan ratkaisemiseksi minulla ei vielä ihan täysin valmista strategiaa ole, koska uskon että oma elämän ilo ja halu kyllä tulevat nousemaan, kun saan asiani järjestykseen. Mutta. . . strategiaa hiotaan.

Tulin kotiin kyseisestä krouvista noin 21:30 aikoihin ja nykyinen entinen tyttöni saapui puolenyön jälkeen. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen, ja lopputulos oli tietysti se että molemmat pillitti täällä (positiivista toki oli se että se tämän talon 'iso mies' pillitti myös). Kävimme läpi kaikkai niitä asioita, jotka olivat ajaneet hänet siihen tilanteeseen, ettei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa pelin poikki.

Ilmaisin myös suoraan haluni yrittää uudelleen. Ei palaamalla vanhaan, vaan yhdessä etsimällä ratkaisuja niihin ongelmiin jota oli ollut. Tähän sain hieman ristiriitaista, ja lopulta en niin kovin tyydyttävää vastausta, mutta kaikki tämä puhdisti ilmaa hyvin. Ja ennen kaikkea se puhdisti minun mieltä ja sydäntäni. Tämä on pitkään aikaan ensimmäinen yö kun minua väsyttää, sydäntäni ei tykytä, eikä henkeä ahdista.

Vaikka en saanutkaan sitä vastausta mitä hain, sain kuitenkin itselleni hieman rauhaa. Sen lisäksi sain voimaa, voimaa tarttua niihin asioihin joista oli ongelmia muodostunut. Jos emme ikinä palaa yhteen, tulen varmasti olemaan todella pettynyt ja sydämeni vielä enemmän särki kuin nyt. Siitä huolimatta uskon että tulen olemaan tyytyväinen siihen että sanoin asian ääneen.

Yllä oleva on nyt todella tiivistelmä kaikesta ja siitä puuttuu vaikka kuinka paljon asioita, mutta en nyt suunnitellut tästä mitään romaania kirjoittaa.

Mutta jokin tuli muuttui. Ehkä sain sen toivon takaisin, että tie tulee kirkastumaan.


X