Tänään sain kuitenkin sen verta aikaan että kirjoitin yhden työhakemuksen, josta vielä olosuhteet huomioon ottaen tuli ihan hyvä. Ainakin omasta mielestäni. Tuon suhteen olen saanut päätöksen tehtyä, ja opiskelut saavat nyt ainakin toistaiseksi jäädä. Ellen töihin täysipäiväisesti palaa, niin en keksi että miten ihmeessä pääsen täältä muuttamaan pois. Tilanne on varsin ikävä kun en ole kohta vuoteen ollut vakituisessa työssä, niin ei mitään säästöjäkään ole enää ja kun vielä se ulosottomies on koko ajan hinaamassa perässä. Ei tämä tietenkään mikään elämän loppu ole, mutta kyllä tulee varmasti vaatimaan paljon työntekoa.
Tuon toinen asukki täällä ei ole maininnut viikonloppuisesta keskustelusta mitään, enkä nyt usko että tulee mainitsemaankaan. Me ollaan viime viikot tultu niin hyvin toimeen, että välillä kyllä tuntuu jopa hieman oudolta että tilanne on mikä on. Sääli että tulin juuri nyt kipeäksi, koska haluan todella näyttää haluni tehdä niille asioille jotain, mitkä häntä niin meidän suhteessa/minussa rassasi.
Tämä mies painuu nyt takaisin peiton alle. Viereen otan kupin teetä ja... hahah... tietysti sympatiaa! ;) (vaikkakin tuntuu siltä että toiselta asukkaalta tarvitsisin empatiaa ennen sympatiaa...)
X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti