Lentävä hollantilainen

Kävin tänään ystäväni kanssa syömässä Santa Fe:ssä, ja tilasin listalta Cajun Blackened Chicken -annoksen (15,50€). Syy miksi päädyin siihen, oli se että edellisellä kerralla olin ihmetellyt että miksi se maistuu aivan hasikselta, ja ajattelin tietysti että teen hieman vertailua. Nauroin aivan kippurassa kun tajusin, että kokilla ei ollut mennyt "yrtit" sekaisin, vaan annoksen kuului maistua siltä. Tiedän, kuulostaa uskomattomalta, mutta se onkin itse koettava! Annos sinällään on ihan ok, ja kanakin maistuu hyvältä, kunhan yrittää unohtaa sen ensireaktion. Kyseissä ravintolassa olen tosin huomannut, että jos haluaa varman päälle pelata, on otettava Pedro's Blackened Steak (26,40€).

Ystävää oli mukava nähdä pitkästä aikaa, ja juttelimmekin monta tuntia maailman menosta, norpista ja siitä kuinka olemme aikanaan tavanneet. Olimme molemmat silloin sinkkuja, ja yhteinen ystävämme esittelikin meidät siten, että päädyimme heti samana iltana sänkyyn. Joka nyt ei tietenkään väärin ole. No kuitenkin, meillä jatkui seksisuhde varsin pitkään mutta sitten se jotenkin lopahti. Ai niin, aloin tapailemaan nykyistä entistä, joten oli pakko laittaa tuo katkolle.

Juttelin toisen kaverin kanssa illalla, ja hän huomaamattaan sai mut kyllä niin hyvälle tuulelle. Keskustelimme eräästä henkilöstä yhteisössämme, ja kaveri sitten totesi että kyseisen henkilön osakkeet eivät välttämättä ole kauhean kovassa huudossa. Siihen sitten totesin että ei ne omatkaan välttämättä ole, ja kaveri sitten totesi että "sun osakkeesi eivät ehkä ole yhtä tunnetut, mutta sitäkin arvostetummat". Tuli hyvä mieli heti. :)

Työkkäri muisti tänään kirjeellä, ja ehdottivat siinä että haen eräältä huoltoasemalta töitä. Asiaa mietittyäni, päätin paikkaa hakeakin. Sepä olisikin todellinen juurille paluu, työskentelin varusmiespalveluksen jälkeen huoltsikalla puolentoista vuoden ajan.

Jotenkin tuntuu muutenkin, että kyllä se elämä voittaa. Ei ole tuntunut lainkaan yhtä vittumaiselta kun aikaisemmin, vaikka on varsin paljon asioita vielä keskeneräisinä. Ja pikku hiljaa alan uskoa, että en olekkaan ehkä saanut päälleni Lentävän Hollantilaisen kohtaloa. . .

En mitään yhäkään toivoisi enemmän kuin sitä että Puhin kanssa yrittäisimme uudestaan, mutta ehkä se on parempi näin. Ja kuten edellisessäkin postauksessa totesin, en tavallaan kyllä tiedä haluaisinko sitä enää. Mutta toivoisin kuitenkin. Ovat muuten kaikki treffikumppanit ollut todella mukavia tyttöjä, suorastaan potentiaalisia! Mutta siitäkään huolimatta en ole saanut elämäni pisintä selibaattiaikaa katkeamaan. Se kyllä on ollut varsin tietoinen ratkaisu, päätin että vaikka kuinka elämme nykypäivässä, niin en ensimmäisiltä treffeiltä päädy kenenkään kanssa vällyjen väliin. Se ei tietenkään ole mikään absoluuttinen ratkaisu, koska tilanteet sattuvat nopeasti joskus. Jos vaikka käy nk. "väijytys aamunkoiteessa". :P

Heh, nyt alkaa menemään jutut niin levottomiksi että tämä saa riittää.