Luin erään nuoren naisen blogista kuinka hän oli rohkaistunut ja ryhtynyt toimintaan raahaamalla baarista jonkin kollin kotiin. Jälkikäteen hän oli ilmeisesti ollut hieman pettynyt, koska oli itse jäänyt kaipaamaan lisää läheisyyttä. En sitten tiedä auttaako vai ei, ei varmaankaan, mutta kyllä itsekin voisin tällä hetkellä antaa miltei oikean käteni siitä että saisin olla jonkun lähellä...
Tulipa tuossa sitten tekstaria kaverin polttareista, en ollut kuullut edes siitä että ovat menossa naimisiin. Olen vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan, ja odotan polttareitakin innokkaana. Mutta onhan tuo tavallaan itselle semmoinen muistutuskin, kun kavereille noin käy, ja itselle oikeastaan täysin vastakohta. No eiköhän sieltä vielä joku tällekkin tallustele vastaan. :)
Blogisi uusi lukija ilmoittautuu. Itse erosin kans vajaa puoli vuotta sitten, jolloin aloitin myös blogittamisen. En tiedä, oletko tätä epäillytkään, mutta mulle tuli heti susta ja sun teksteistä sellainen olo, että tulet pärjäämään. Ite olin ja olen edelleenkin tosi muussina, vaikka se "jättäjä" olinkin, tosin mulla näitä ongelmia riittää, muutakin kuin parisuhteen päättyminen :).
VastaaPoista