Itkupotkuraivari

Ei nyt kuitenkaan itkupotkuraivaria tullut kun satuin olemaan kadulla, vaikka olisi varmaan tehnyt ihan hyvää. Huomasin puhelimen menneen kiinni, olin ajatellut että operaattori jaksaa odottaa laskun kanssa opintotukipäivään asti, no eipä jaksanut. Ja meinasin räjähtää. Jos olisin ollut jossain muualla kun ihmisten ilmoilla olisin varmaan saanut otsikon mukaisen itkupotkuraivarin. Välillä tää tuntuu niin epäreilulta, että miksi kaikki ongelmat tuntuu kasaantuvan aina vaan mun päälle. Ja vielä kun oikeasti haluaisin saada asiat järjestykseen, niin aina kulman takaa tulee jotain paskaa lisää. Ja joskus jopa minulle tulee tunne että en vaan jaksa enää, tunne että olisi vaan helpompi heitttää pyyhe kehään. Jokin aina kuitenkin estänyt. Niin tälläkin kertaa.

En ole ikinä mitään lääkkeitä syönyt, mutta tossa kotimatkalla kävellessä tuli kyllä mieleen että taidan huomenna mennä lääkäriin. Jos sieltä vaikka löytyisi jokin troppi vitutukseen, väsymykseen ja kaikkeen kyllästymiseen.

Ja mä en halua mennä tätä läpi yksin. Enkä halua mennä tätä läpi kenen kanssa tahansa. Haluan mennä tästä läpi erään tietyn henkilön kanssa. Mutta eipä taida sekään onnistua.

Jotenkin helpottaa itselle selittää, että kaikella tällä on jokin tarkoitus, että on tarkoitettu että käyn tämän kaiken läpi. Ja ehkä sen jälkeen löydän jotain itsestäni. Tosin ei kyllä ole mitään havaintoa mitä se voisi olla. Onpa taas sekavaa tekstiä.

Nyt kyllä tämä poika tarvitsee halia. Taidan yrittää ruinata sitä tuolta toiselta kunhan tulee kotiin. Epäilen kyllä sen saamista, mutta nyt on niin sen tarpeessa, että olen valmis ottamaan riskin.

X